Asunto oli tunnelmallisesti sisustettu, ideoilla enemmänkin kuin isolla rahalla. Talossa ei ollut hissiä, joten kuntoilukin hoidettua portaita ullakkokerrokseen kavutessa.
Alueen kadut olivat täynnä rentoja ja edullisia ravintoloita, osa oli auki aamusta iltaan, osa joko tai. Kaikki etniset maut löytyivät ja yleensä sekä palvelu että ruoka olivat hyviä. Ihan ehdoton killerikonsepti oli leikkipuiston vieressä olevalla ravintolalla, jonka terassi oli heti leikkialueen vieressä. Huonommalla kelillä ikkunoistakin oli mahdollista hoitaa isompien lasten seurantatehtävät. Paikasta nauttivat sekä aikuiset että lapset.
Kaupungissa kulkeminen oli helppoa, sillä julkinen liikenne toimi loistavasti. Pyöräilijätkin olivat pyörineen tervetulleita kaikkiin kulkuvälineisiin. Vaikeinta oli matkalippujen ostaminen. Master- tai visakortit eivät toimineet lippuautomaateissa, kaikkiin ei myöskään voinut syöttää seteleitä. Luottokorteista Maestro vaikutti yleisimmin toimivalta.
Kaupunki oli kuumin vuosikymmeniin, helle kohosi yhtenä päivänä yli 35:den asteen. Kotiin jääneitä sandaaleja tuli ikävä. Tuolloin vierailimme Pozdamissa ja kuumuuden takia keskityimme siellä vain linnan alueeseen.
Vierailtujen korkeiden rakennusten lista sai uuden ruksin tv-tornista. Isoveli valvoo - tunnelmaa rakennus loi ympärilleen edelleen. Sisälle pääseminen oli järjestetty sujuvaksi saksalaisella järjestelmällisyydellä. Maisematkin olivat mainiot.
Valvontahistoriaan pääsi syvemmin sisälle Stasi-museossa, jossa mm. kastelukannukamera ja seurantaan valhastettu trabantin ovi olivat esillä. Nappikamerakin löytyi.
Berliini - tapaamme vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti