From February first I will participate to a new 100 day project. At this time project is having a theme, My Home Town (MHT). Everything within 100 km is counted, so photos taken outside Helsinki will also be provided. This photo is taken in Hämeenlinna, which can be calculated as a Helsinki suburb while they are constructing a new triumphal arch as a gate to Helsinki.
31.1.14
MHT-1 Helsingin portti? - Gate to Helsinki?
Helmikuun ensimmäisenä päivänä alkaa uusi sadan päivän kuvausprojekti teemalla kotikaupunkini. Näissä bloggauksissa on nimen alussa MHT-lyhenne ja kuvan numero. Kotikaupungin käsite on laajennettu 100:n kilometrin säteelle, joten muitakin kuin Helsinki-kuvia on tiedossa. Sellaisella aloitetaan, 100 km: päästä löytyy uusi riemukaari, portti Helsinkiin!
22.1.14
19.1.14
Tervetuloa Helsinkiin!
Ainainen mysteeriltä tuntuva tapahtuma, miten iso laiva voi mahtua kulkemaan Kustaanmiekasta, on takana. Taas voi hengittää. Silmiään availeva Helsinki kutsuu kotiin.
Kuvat otettu sunnuntaina 19.1.2014.
12.1.14
Lumikukkasia
Mahtavaa, lumipeite on vihdoin täällä!
Eilen illalla kasvit näyttivät vihdoin lepäävän ja oksiin jääneet marjat olivat kuin kruunuja.
Samasta oksasta tarttui kameraan kaksi tunnelmaa
Eilen illalla kasvit näyttivät vihdoin lepäävän ja oksiin jääneet marjat olivat kuin kruunuja.
Samasta oksasta tarttui kameraan kaksi tunnelmaa
8.1.14
Aurinkokello, renkaat vai hyrrä?
Oopperan amfiteatterin aurinkokelloa muistuttava teos, Philippe Morvanin Ring[z], innosti leikkimään kameralla. Tässä pari yritelmää (ties kuinka monesta...ei kai mopo taas karannut....).
Lux Helsinki 6.1.2014.
7.1.14
6.1.14
Queen Saban ja vähän Sint Maartenin hotelleista
Queen Saba on Alankomaille kuuluva, itsenäisyyspäiväänsä 6.12. viettävä saarivaltio. Asukkaita tulivuorisaarella on alle 2000. Käytännössä kaikki saarelaiset tunsivat toisensa ja taksikuskit osasivat kertoa tärkeimmät kuulumiset muillekin. Saaren korkein kohta on lähes 800 metrissä merenpinnasta, mikä tekee siitä myös koko Alankomaiden imperiumin korkeimman paikan.
Saarelle pääsee joko yllä olevassa kuvassa näkyvällä Heineken-alus Dawn II:lla 1,5 tunnissa tai lentokoneella vartissa puoliksi Ranskalle ja Alankomaille kuuluvalta Saint/Sint Martin/Maartenin saarelta. Ja kyllä, laivalla nopeimmat saivat ilmaista olutta. Saarten sijainnin kuvaava kartta on lainattu Eye on Saba, St Maarten and Eustatius-kirjasta.
Saaren paras (ja todennäköisesti hintavin) hotelli on Queens Garden Resort hallinnollisen keskustaajaman Bottomin läheisyydessä (http://www.queensaba.com). Hotellissa kaikki hoitui, oli asia sitten mikä tahansa. Myös muita majoituspaikkoja löytyy, ihan edullisemmasta päästä ei niistä ollut mikään. Kiitos sesonkiakojen ulkopuolella matkustamisen Queens Garden teki meille niin loistavan majoitus, aamiaiset ja sukellukset - paketin, että sekä hotellin että sukelluskeskuksen valinta oli helppoa. Hotellin, Saba Deep -sukelluskeskuksen sekä hotellille kuuluneen sukelluskeskuksen yläkerrassa sijaitsevan DeepEnd-kuppilan yhteistoiminta oli loistavaa.
Hotelli oli rakennettu rinteeseen ja alunperin museoksi. Arvattavasti sitä oli laajennettu myöhemmin. Rakennuksia oli useita, ainakin ylimmissä kerroksissa huoneistot olivat koko kerroksen kokoisia ja niihin kuului parvi ja parvekeporeallas.
Huoneistossamme oli iso olohuone, makuuhuone, parvi, poreallas-parveke sekä mahtavat maisemat.
Hotellin ravintolan ruoka sai puheliaatkin hiljaiseksi, myös viskin ystävät oli huomioitu. Ruokakuvat jäivät valitettavasti ottamatta. Viskikaapin viereisessä kuvassa on maisema aamiaispöydästä ravintolan sisällä.
Ravintola Deep End sijatsee Saba Deepin yläkerrassa, voimalaitoksen vieressä Saban satamassa. Samassa rivistössä sijaitsivat muutkin sukelluskeskukset, alueesta tietoa antava ja matkamuistoje myyvä myymälä sekä tullirakennus. Deepissä Ruoka oli simppeliä ja hyvää, annoksen sai suunnitella itse.
Sint Maarten
Sint Maartenissa majailimme Simpson Bayssä olevassa huoneistohotelli Flamingo beach resortissa. Respan seinässä ollut taulu taisi kannustaa hyvään palveluun, jotelli nimittäin kuului ketjuun, jonka omistajasta kertoa mainos-reality-tv-ohjelma pyörii Suomessakin televisiossa. Paikka oli siisti ja huoneistot (ja kattilat) hyväkuntoisia. Merikin pilkotti parvekkeelta ja makkarin ikkunasta, vaikka rakennus ei ihan rantaviivassa kiinni ollutkaan. Hotelli oli laatuunsa nähden edullinen ja olimme siihen tyytyväisiä. Pientä yritystä oli ylilaskuttaa lankapuhelimella soitetuista paikallispuheluista, mutta asia korjattiin kyllä pyynnöstä ja asiaa hyviteltiin.
Saarelle pääsee joko yllä olevassa kuvassa näkyvällä Heineken-alus Dawn II:lla 1,5 tunnissa tai lentokoneella vartissa puoliksi Ranskalle ja Alankomaille kuuluvalta Saint/Sint Martin/Maartenin saarelta. Ja kyllä, laivalla nopeimmat saivat ilmaista olutta. Saarten sijainnin kuvaava kartta on lainattu Eye on Saba, St Maarten and Eustatius-kirjasta.
Saaren paras (ja todennäköisesti hintavin) hotelli on Queens Garden Resort hallinnollisen keskustaajaman Bottomin läheisyydessä (http://www.queensaba.com). Hotellissa kaikki hoitui, oli asia sitten mikä tahansa. Myös muita majoituspaikkoja löytyy, ihan edullisemmasta päästä ei niistä ollut mikään. Kiitos sesonkiakojen ulkopuolella matkustamisen Queens Garden teki meille niin loistavan majoitus, aamiaiset ja sukellukset - paketin, että sekä hotellin että sukelluskeskuksen valinta oli helppoa. Hotellin, Saba Deep -sukelluskeskuksen sekä hotellille kuuluneen sukelluskeskuksen yläkerrassa sijaitsevan DeepEnd-kuppilan yhteistoiminta oli loistavaa.
Hotelli oli rakennettu rinteeseen ja alunperin museoksi. Arvattavasti sitä oli laajennettu myöhemmin. Rakennuksia oli useita, ainakin ylimmissä kerroksissa huoneistot olivat koko kerroksen kokoisia ja niihin kuului parvi ja parvekeporeallas.
Huoneistossamme oli iso olohuone, makuuhuone, parvi, poreallas-parveke sekä mahtavat maisemat.
Hotellin ravintolan ruoka sai puheliaatkin hiljaiseksi, myös viskin ystävät oli huomioitu. Ruokakuvat jäivät valitettavasti ottamatta. Viskikaapin viereisessä kuvassa on maisema aamiaispöydästä ravintolan sisällä.
Ravintola Deep End sijatsee Saba Deepin yläkerrassa, voimalaitoksen vieressä Saban satamassa. Samassa rivistössä sijaitsivat muutkin sukelluskeskukset, alueesta tietoa antava ja matkamuistoje myyvä myymälä sekä tullirakennus. Deepissä Ruoka oli simppeliä ja hyvää, annoksen sai suunnitella itse.
Sint Maarten
Sint Maartenissa majailimme Simpson Bayssä olevassa huoneistohotelli Flamingo beach resortissa. Respan seinässä ollut taulu taisi kannustaa hyvään palveluun, jotelli nimittäin kuului ketjuun, jonka omistajasta kertoa mainos-reality-tv-ohjelma pyörii Suomessakin televisiossa. Paikka oli siisti ja huoneistot (ja kattilat) hyväkuntoisia. Merikin pilkotti parvekkeelta ja makkarin ikkunasta, vaikka rakennus ei ihan rantaviivassa kiinni ollutkaan. Hotelli oli laatuunsa nähden edullinen ja olimme siihen tyytyväisiä. Pientä yritystä oli ylilaskuttaa lankapuhelimella soitetuista paikallispuheluista, mutta asia korjattiin kyllä pyynnöstä ja asiaa hyviteltiin.
Pinnan alla Saballa ja Sint Maartenilla
Olimme (=kaksi koeknutta sukeltajaa) sukeltamassa marras- ja joulukuun vaihteessa 2013 Karibialla Sint Maartenilla ja Queen Saban saarella. Säätila oli juuri päättyneen taifuunikauden jälkimainingeissa ja joulutuulien alkaessa hieman epävakaa, mikä vaikutti sukeltamiseen ja kulkemiseen. Saballa pääsimme keskelle kunnon trooppista myrskyä ja jouduimme jäämään saarelle ylimääräiseksi vuorokaudeksi veneyhteyksien puuttumisen takia.
Sint Maarten
Sint Maartenilla sukelsimme yhden päivän eli kaiksi sukellusta saaren Ranskalle kuuluvassa pohjoisosassa. Sukelluskeskuksena oli TripAdvisorissa hyviä pisteitä saanut Octopus divingin. Sukelluskohteet olivat uusia ja nimeltään New Reef ja Sally's reef. Molemmat olivat matalia ja varsin mitäänsanomattomia. Näkyvyys oli heikko, vesi oli kuin puuroa. Aallot kuljettivat sukeltajaa vielä yli 15 metrin syvyydessä, vaikka merenkäynti ei erityisen kovaa ollutkaan.
Sukelluskeskuksen palvelu oli tehty jenkkituristeille, joten kaikki toimi hyvin. Palvelu pelasi ja paikat olivat siistejä. Yrittivät jopa auttaa omien varusteidemme korjailussa. Samalla palvelu vaikutti vähemmän ja vain oppaan perässä sukeltaneille risteilyturisteille tehdyltä. Sukellukset oli aikataulutettu tiukasti eli meidät kiskottiin ylös vedestä kolmen vartin jälkeen, jotta päiväohjelma pysyi suunniteltuna. Toiselta puolelta maapalloa matkanneita sukeltajia, joilla tankeissa olisi riittänyt ilmaa vielä pitkään, harmitti turhan aikainen ylösnousu kovasti. Niin, nitroxia emme pyynnöstä huolimatta saaneet. No toisaalta näkyvyydet olivat sen verran heikkoja, että paljon ei menetetty. Veden lämpötila oli noin 27 astetta pinnalta pohjaan.
Sint Maarten
Sint Maartenilla sukelsimme yhden päivän eli kaiksi sukellusta saaren Ranskalle kuuluvassa pohjoisosassa. Sukelluskeskuksena oli TripAdvisorissa hyviä pisteitä saanut Octopus divingin. Sukelluskohteet olivat uusia ja nimeltään New Reef ja Sally's reef. Molemmat olivat matalia ja varsin mitäänsanomattomia. Näkyvyys oli heikko, vesi oli kuin puuroa. Aallot kuljettivat sukeltajaa vielä yli 15 metrin syvyydessä, vaikka merenkäynti ei erityisen kovaa ollutkaan.
Sukelluskeskuksen palvelu oli tehty jenkkituristeille, joten kaikki toimi hyvin. Palvelu pelasi ja paikat olivat siistejä. Yrittivät jopa auttaa omien varusteidemme korjailussa. Samalla palvelu vaikutti vähemmän ja vain oppaan perässä sukeltaneille risteilyturisteille tehdyltä. Sukellukset oli aikataulutettu tiukasti eli meidät kiskottiin ylös vedestä kolmen vartin jälkeen, jotta päiväohjelma pysyi suunniteltuna. Toiselta puolelta maapalloa matkanneita sukeltajia, joilla tankeissa olisi riittänyt ilmaa vielä pitkään, harmitti turhan aikainen ylösnousu kovasti. Niin, nitroxia emme pyynnöstä huolimatta saaneet. No toisaalta näkyvyydet olivat sen verran heikkoja, että paljon ei menetetty. Veden lämpötila oli noin 27 astetta pinnalta pohjaan.
Seuraavat pari päivää sukelsimme Simpson Bayn ympäristössä Aqua Manian Annan kanssa. Anna oli mukava ja avulias hollantilaisneiti, jonka kanssa löysimme nopeasti hyvän yhteisen tavan toimia. Me hyppäsimme ensin veteen ja muu ryhmä tuli ehtiessään perässä. Näin saimme dekottomia pidempiä sukelluksia tehdyksi ilman, että tässäkin keskuksessa tärkeä päiväaikataulu meni sukellustemme takia sekaisin.
Näkyvyydet saaren eteläosassa olivat selkeästi parempia kuin ensimmäisen päivämme pohjoisen kohteilla. Parhaimmillaan näki jopa pari-kolmekymmentä metriä. Kohteilla oli paljon erilaista nähtävää haista, rauskusta pienempiin eläimiin ja kasveihin. Yhdellä sukelluksella seurueessa ollut nainen kirjasi veden alla ylös kaikki näkemänsä kalalajit ja päätyi yli neljäänkymmeneen. Koukku huulessa uinut hai ja kilven mitaltaan reilusti yli metrinen kilpikonna olivat mielenkiintoisia nähtäviä. Yksi kohteista oli hylky. Veden lämpötila oli 27 astetta, yhdellä,sukelluksella pintavesi oli 28 astetta.
Queen Saba
Queen Saballa sukelsimme viitenä päivänä, ensin Saba Deepin (http://www.sabadeep.com) ja sitten Saba Diversin ( http://www.sabadivers.com/english/dive_center.htm) kanssa. Keskuksen vaihtaminen johtui siitä, että Saba Deepin vene hajosi ja he siirsivät meidät käyttämään kilpailevan keskuksen palveluta. Lisää tietoa sukeltamisesta Saballa löytyy sukelluskeskusten sivujen lisäksi mm.: http://www.sabaguide.com/diving/
Deepin vene oli pieni ja siisti. Mukaan mahtui vain yksi tankki/sukeltaja eli jokaisen sukelluksen jälkeen käytiin satamassa täytöllä ja tyhjennyksellä. Sukelluksia oli mahdollista tehdä kolme päivässä ja ne oli aikataulutettu lähtemään kahden tunnin välein. Tämä onnistui kohtuullisen helposti kohteiden ollessa lähellä satamaa. Diversin vene oli vanhempi (ja vastamaalattu… maalia tarttui märkkäriin), isompi ja se kävi rannassa sukellusten välillä vain tarvittaessa. Molempien keskusten oppaat olivat ammattimaisia. Pidimme siitä, että omat varusteet sai jättää sukellusten väleillä sukelluskeskuksiin. Henkilökunta huolehti niiden pesemisistä ja veneisiin kuljettamisista. Paketit myös kasattiin valmiiksi. Palvelun johdosta omien varusteiden käyttö ei näkynyt käytännössä sukellusten hinnassa lainkaan. Saba Diversillä nitrox oli vakiotavaraa, Deepistäkin sitä sai pienen harjoittelun jälkeen. Tankkien kanssa oli pieniä haasteita, toiselle meistä Din-sopivan nitikkatankin ja toiselle kuplimattoman Yoken, eli sikäläisisten olojen normaalitankin, löytyminen ei yleensä onnistunut.
Deepin omistaja toimi myös matkalippuagenttina eli heidän kauttaan myös matkajärjestelyt Sint Maartenilta hoituivat helposti. Matkassa välillä sattuu ja tapahtuu, Deepin toinen omistaja lukitsi vahingossa kirjoittajan sukelluskeskukseensa, minkä olisi voinut kannustaa pysymään paikassa pidempään....
Vedenalainen Saba oli selvästi St Maartenia parempi. Vedet olivat kirkkaampia ja eläinmaailma monipuolisempaa. Näimme eri kokoista elämää, mm. nudeja, pieniä rapuja, erilaisia haita, parhaimmillaan yhtäaikaisesti useita kilpikonnia. Virtaukset olivat välillä erittäin voimakkaita, mutta niitä pääsi suojaan joko seinämien taakse tai syvyyttä vaihtamalla. Syvimmät sukelluksemme olivat noin 35 metriin, pääosa nähtävistä oli 20 metrin molemmin puolin. Pilvisyys ja tuulet vaikuttivat näkyvyyteen selvästi, lamppu oli hyvä kaveri matkassa. Veden lämpötila oli lähes koko ajan kaikkissa syvyyksissä 27 astetta.
Kaikki sukeltamamme kohteet olivat lähellä satamaa. Yksi mielenkiintoinen oli Hot Springs- niminen kohde, jossa pohjassa oleva hiekka oli vettä lämpimämpää. Oppaiden mukaan pari viikkoa ennen Haitin maanjäristystä hiekka oli selvästi normaalia lämpimämpää.
Erilaisia piilottelijoita ja kuplivia maisemia tuli pongattua:
4.1.14
O Sole Mio, kuningas ja vähän laseja
Tammikuun toinen päivä näytti Venetsian sumuisena ja sateisena. Aamulla Saluten vesibussipysäkiltä harmauden karkoitti heleä haitarisäesteinen laulu, O Sole Mio! Laulaja seisoo kolmesta gondolista keskimmäisessä.
The Real King of the City!
Muranolainen mustekala ihaili lasisia usean merin korkuisia kattokruunuja, joista yhdestä osa on alimmassa kuvassa.
Huomenta 2014, huomenta Venetsia
Joku kertoi juuri tulevan vuoden muodostuvan sen ensimmäisen päivä kaltaiseksi. Matkailua ja mahtavia maisemia on tiedossa!
Canal Grande
Lidon uimarannalla on perinteisesti vuoden ensimmäisenä päivänä uintitapahtuma. Vaikka siitä valitettavasti myöhästymme, oli rannalla edelleen vilkasta. Perheitä leikkimässä ja pariskuntia nauttimassa jopa vähän lämmittävän auringon säteistä.
Huokausten siiltaa halusi ihailla jokunen muukin turisti.
Il Broglio
Basilika kylpee auringossa.
Laskeva aurinko Rialton sillalta ja muutama muukin siltamaisema:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)